Tekoäly on tullut jäädäkseen – ja moni meistä käyttää sitä jo kirjoittamisessa. Mutta vaikka ChatGPT tai vastaava työkalu tuottaakin järkevän rungon hetkessä, jokin siinä saattaa silti tökkiä. Miksi se kuulostaa… robottimaiselta? Tässä artikkelissa näytän, miten tekoälyluonnoksista saa aikaan sisältöä, joka kuulostaa siltä, että sen on kirjoittanut ihminen – eikä mikään geneerinen lausegeneraattori.
Ensin tekoäly – sitten sinä
Käytetään hetki ajatusleikkiin.
Kuvitellaan, että tekoäly on sihteerisi. Se hoitaa ensimmäisen luonnoksen: tuottaa raakatekstin, joka on järkevä, kieliopillisesti pätevä ja jopa informatiivinen. Mutta jos annat sen version mennä suoraan julkaisuun, se on vähän kuin jättäisit esityksen PowerPointit viimeistelemättä – asiasisältö on siellä, mutta kukaan ei jaksa katsoa sitä loppuun.
Tekoäly antaa sinulle perustan. Sinun tehtäväsi on tehdä siitä hyvä.
Miten se onnistuu?
Näin saat tekstin kuulostamaan enemmän sinulta
1. Lisää sävy, tunne ja rytmi
ChatGPT on kohtelias, mutta tylsä. Sen teksti on usein keskisävyistä – ei liian virallista, muttei erityisen tuttavallistakaan. Jos haluat, että lukija jaksaa pysyä mukana, tee seuraavaa:
- Puhuttele lukijaa (“Oletko miettinyt…”, “Tämä voi tuntua tutulta…”)
- Riko rytmiä. Vaihtele lausepituuksia. Lyhyt. Pitkä. Keskipitkä. Pidempi.
- Poista ylipitkät, hengettömät lauseet – ne ovat kuin pahvikeksit: kuivia, mutta täyttä tavaraa.
💡 Esimerkki:
Tekoälyn kirjoittama lause:
”Tässä artikkelissa tarkastelemme keinoja, joilla sisällöntuottajat voivat varmistaa, että heidän tekstinsä säilyttää inhimillisen sävynsä, vaikka se olisi tekoälyn tuottama.”
Muokattu versio:
”Miten tehdä tekoälytekstistä sellaista, että lukija ei huomaa mitään? Otetaan selvää.”
Katri, freelance-copywriter, käyttää humanizer.fi -työkalua juuri tähän: hän syöttää AI:n version sisään ja valitsee sävyksi vaikkapa “rento mutta napakka”. Työkalu oivaltaa, milloin sävy kuulostaa koneelta – ja tekee siitä ihmisen.
2. Anekdootit ja oma ääni – sitä koneella ei ole
Tekoäly voi selittää, miten pysyä keskittyneenä etätyössä. Mutta se ei tiedä, että sä juot aina aamukahvin samalla parvekkeella, samalla mukilla. Ja että ilman sitä päivä ei lähde käyntiin.
Kun tuot omaa elämääsi mukaan tekstiin, se muuttuu heti aidommaksi. Eikä tarvitse kirjoittaa romaania. Pieni “minä huomasin muuten, että…” riittää. Ihmiset rakastavat tarinoita – myös niitä mikroversioita, joissa vilahtaa tunne tai jokin tuttu tilanne.
Soolo-bloggaaja Ben tekee juuri näin. Hän käyttää tekoälyä runkona ja lisää sitten:
“Mä teen tätä usein junassa – ei ehkä tehokkainta, mutta ainakin puhelin pysyy käsissä eikä someselailu vie mennessään.”
Tuollaista ei yksikään malli keksisi omin päin.
3. Tarkista: puhuuko tämä kone vai ihminen?
Käy teksti kohta kohdalta läpi.
Kysy itseltäsi:
- Käyttäisinkö minä tätä sanamuotoa oikeasti?
- Tuntuuko tämä aidolta?
- Onko tässä lauseessa mitään, mikä ärsyttää tai kuulostaa liian ”asiantuntijalta, joka yrittää vähän liikaa”?
Usein tekoäly käyttää täyteilmauksia kuten:
- “On tärkeää huomata, että…”
- “Nyky-yhteiskunnassa on yhä enemmän…”
Nämä voit suoraan heittää roskiin! Elleivät ne oikeasti johda johonkin tärkeään. Korvaa ne konkreettisilla ilmauksilla tai jätä kokonaan pois.
Tiedätkö mistä AI ei tiedä mitään? Nykyhetkestä.
Tekoäly saattaa väittää jotain “vuoden 2021 tutkimuksen mukaan…” vaikka eletään vuotta 2026. Se ei ole tyhmä – se on vain vanha. Tai pahimmillaan se keksii koko tutkimuksen.
Tarkista faktat. Käytä Googlen hakuja, Tilastokeskusta, Yleä – mitä tahansa, mitä itsekin käyttäisit taustatyöhön. Ja muista: kun lisäät lähteen, se tuo uskottavuutta. Eikä haittaa, jos lisäät oman kokemuksenkin.
Esimerkiksi:
“Itse asiassa Tilastokeskus julkaisi tästä hiljattain raportin, jossa…”
Näin yhdistyy faktapohja ja inhimillinen kirjoittaja. Tekoäly ei koskaan lisää: “Mä luin tästä muuten pari viikkoa sitten mielenkiintoisen jutun…” – mutta sinä voit.
Ja kyllä – apua saa (ei tarvitse säätää yksin)
Kaikkea ei tarvitse tehdä käsipelillä. On olemassa työkaluja, jotka osaavat “inhimillistää” tekoälytekstin puolestasi. Niitä voisi verrata oikolukijaan, jolla on vaisto ihmisen rytmistä.
Humanizer.fi on yksi niistä. Se ei vain vaihda sanoja, vaan tajuaa kokonaisuuksia: missä kohtaa teksti alkaa kuulostaa liukuhihnalta, missä pitää pysäyttää ja missä vähän höllätä. Jos esimerkiksi koko kappale alkaa sanoilla “Tämän lisäksi”, “Toiseksi”, “Lopuksi”, “Yhteenvetona”… – no, se kuulostaa esseeltä. Humanizer.fi ehdottaa ehkä parempaa rytmiä.
Erityisesti käännöstekstit hyötyvät tästä. Jos teet luonnoksen ensin englanniksi, käännät sen suomeksi ja luet – huomaatko pientä tönkköyttä? Sellaista “tässä on nyt ihan oikeat sanat mutta väärä sävy” -fiilistä?
Se ei ole sinun vikasi. Se on kielten välinen nyanssikuilu. Mutta siihen voi saada sillan.
Tiivistys niille, jotka skrollaavat (tunnustan, teen itsekin)
- Tekoäly tekee rungon. Sinä teet siitä hyvän.
- Lisää tunnetta, rytmiä ja oma ääni.
- Tarkista faktat – AI ei tee sitä!
- Kerro asioista, joita vain sinä tiedät.
- Käytä työkaluja, jotka inhimillistävät tekstin, kuten humanizer.fi.
Lopuksi pieni muistutus
Tekoäly ei korvaa sinua. Se vain antaa sulle lisää aikaa.
Sen sijaan että käyttäisit 3 tuntia kirjoittamiseen, käytät 10 minuuttia tekoälyllä luonnoksen tekoon ja 30 minuuttia sen viimeistelyyn – ja lopputulos voi olla jopa parempi. Kunhan muistat: pelkkä robottijargon ei riitä.
Inhimillinen teksti tekee molemmat.